FIILIKSET

Lähtöön 5 päivää...

Jännittääkö?

Joka ikinen kerta, kun vaihtovuoteni tulee jotenkin puheeksi tai siitä kysytään, olin sitten tutun tai tuntemattoman kanssa, aina kysytään, että "jännittääkö?". 

Vastaus on kyllä ja ei. 

Oikeastaan koko tän kesäloman ei oo jännittäny vielä yhtään. Vaikka oon jutellu host-perheen kanssa, käynyt viisumihaastattelussa ja hoitanu muita vaihtoon liittyviä asioita, silti jotenkin en oo ajatellut vaihtoon lähtemistä vielä kunnolla enkä oikeastaan tiedostanut koko asiaa. Kuukaus sitten ei mulla ei ollut ollenkaan sellainen olo, että kohta sitä lähen 10 kuukaudeksi yksin maailman toiselle puolelle. Nyt kun on 5 päivää jäljellä lähtöön, niin tuntuu että kaikki kasaantuu päälle: matkalaukkua en oo ees vielä alottanu pakkaamaan, kaikkia tuliaisia ei oo vielä ostettu, pitäis käydä lukiossa vielä pyytämässä virallinen todistus viimeisistä numeroista ja yhtäkkiä sähköpostiin vaan satelee kaiken maailman tiedotuksia koskien vaihtovuotta, NYC soft landing camppia, matkustamista ja ohjeita sekä lentoliputkin tais tulla juuri. 

Vinkiksi tuleville vaihtareille, ei kannata jättää kaikkea viimiselle viikolle.

Nyt sitä alkaa tajuamaan, että tässähän ollaan oikeesti lähdössä pois 10 kuukaudeksi. Mutta jännittäkö vieläkään? Ei. Joo. 

Suurimmaksi osaksi ei, koska 10 kuukautta yksin maailmalla pois kaiken tutun ja turvallisen luota on vaa niin iso juttu, että sellaista ei vaan pysty käsittämään. Ei sitä vaan tajua. Välillä tulee sellaisia valaistuksen hetkiä, kun tajuaa että hei kohta mä lähen ja sitten sitä jännittää, kun miettii, että miten ikinä tulee löytämään kavereita tai mitä jos ei yhtään tykkää host-perheen ruuasta tai mitä jos host-perheessä ei syödä yhtään karkkia ja mä kun just menin ja ostin niille kasan suomalaisia herkkuja muiden tuliaisten ohella. 

Yleensä sitä odottaa lähtöä innostuneena ja malttamattomana, mutta välillä sitä haluaa pyytää myös lisäaikaa kun tuntuu, että lähtö tulee liian nopeesti ja hirvittää kaikkien läheisten taakse jättäminen 10 kuukaudeksi. Onko kaikki samat ihmiset odottomassa mua täällä vielä kun tuun takas vai onko kaikki muuttunu ja mut aivan unohdettu?

Fiilikset ennen lähtöä on siis aika sekavat, mikä tosin on normaalia ja odotettavissa. Mutta onneksi päälimmäisenä on kuitenkin innostus ja usko siihen, että kaikki varmasti sujuu hyvin.