Yksi kuukausi jäljellä. Minne ne loput yhdeksän kuukautta oikein meni? Tuntuu että aika vaan karkaa käsistä ja haluaisi vaan pysäyttää kellon. Fiilikset menee ihan ristiin ja ei oikeen haluaisi ajatella lähtöä ollenkaan. Tuntuu, että juuri se elämä täällä alkaa olemaan oman näköinen. Parhaat kaverit löytyy läheltä ja perhe on rakas. Arki on tuttua ja kulttuuri tuntuu omalta. Jopa fiilis, että tykkää puhua englantia niin paljon enemmän kuin suomea. Mutta sitten kun oon takasin kotona, kuka mun kanssa sitä englantia puhuu? Missä se amerikkalainen avoimuus ja ystävällinen small talk jota oon oppinut rakastamaan? Välillä jopa miettii, että palaanko mä kotiin vai lähdenkö kotoa? Tuntuu, että vähän molempia.
Suomessa mua odottaa perhe, rakas koirani ja tietenkin ystävät! Mahtava koulutus, jota on ollut aina välillä ikävä ja terveellinen rusileipä, sekä liikkumisen vapaus<3 Näitä kaikkia tietenkin odotan innolla, mutta samalla pelottaa, että sovinko ollenkaan takaisin sinne kotimaahan? Näänkö enään koskaan näitä ihmisiä täällä, joita niin kovin rakastan?
Yhdeksän kuukautta sanoin heipat tietäen, että kymmenen kuukauden päästä nähdään taas, mutta pian sanon heipat ihmisille, joista en tiedä, että näänkö enään koskaan.
Fiilikset on siis haikeet, mutta vielä on kuukausi jäljellä ja kaikkea kivaa edessäpäin kuten Prom!
Kuukauden päästä nähdään<3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti